Siivosin ja kuuntelin kummallista musiikkia. Surffailin Lost-sivuilla ja huomasin ilokseni, että Washington Post oli järjestänyt Lost-henkilöcupin, jossa lempparihahmoni Ben, Desmond ja Sayid olivat kärjessä, Desmond voitti. Alkon lehdessä väitettiin, että kukaan ei nykyään joisi keskiaikaisia viinejä, koska ne olivat liian makeita. Kukkua, meide ainakin joi mausteista Hypocras-viiniä ihan känniin asti ranskalaisilla keskiaikafestareilla vuosia sitten. Tosin oli silloin 19 ja teineillä on tunnetusti huono viinamaku. Jengi aloittaa dokausuransa aina jollain Marlin hedelmäviinillä, Ofelialle tms, minun nuoruudessani vedettiin paljon brittiläisiä limuviinojä ja maustettuja siidereitä. Nykyään en pysty juomaan kuin kuivia siidereitä. Old Rosies, pohjasakkoineen = nam nam!

Luin yhtä ateismi-kirjaa (tsekkaan myöh kuka kirjoittanut), ja ihme ja kumma: siellä oli samantapainen argumentti uskontoa vastaan kuin minulla pienenä. Olen joskus kertonut tästä ihmisille ja saanut vain olitpa-sä-sairas-kersa-ilmeitä. Olin 9-10-vuotiaana melko uskovainen lapsi, rukoilin joka ilta kaikkien ihmisten, eläinten, kasvien ja kivien puolesta. Ties mitä maailmalle olisi tapahtunut jos en olisi rukoillut. Luokanopettajallani oli ihmeellinen kyky kääntää jokainen tunti uskonnontunniksi. Hänen mukaansa taivaassa on malja, johon kilahtaa helmi joka kerta kun ihminen kiroilee. Kun malja on täynnä, ko. ihminen joutuu helvettiin. Toisaalta uskoin Jumalaan, mutta toisaalta uskonto vaikutti...no, hullujen hommalta. Mieleeni juolahti, että ehkä Jumala on olemassa, mutta hän rankaisee niitä, jotka häneen uskovat, ja lähettää heidät helvettiin. Ja ne, jotka ovat olleet tarpeeksi fiksuja epäilläkseen, pääsevät taivaaseen. Joo, tämä ei varmaan ole mitään sellaista, joten kymmenvuotiaiden pitäisi kelailla...mutta kukapa meistä olisi täydellinen, edes lapsena.

Tässä filosofisin argumentein ateismia puolustavassa kirjassa oli "Pascalin vedonlyönnin" kritiikkiä (jos ei tuttu niin googlatkaa, Pascal's wager, minulla on kiire bileisiin). Kirjoittajan mukaan Pascal jätti monia mahdollisuuksia tutkimatta, mikä on ihan totta. Naurettavaa kuvitella, että on joko olemassa kristinusko-tyyppinen Jumala tai sitten ei Jumalaa ollenkaan, maailmassa on ollut miljoonittain uskontoa ja muinaiset atsteekit uskoivat varmasti omiin jumaliinsa kovemmin kuin nykykristityt omaansa, kaikki ihmisuhrit huomioon ottaen. Kirjoittaja esitti ajatusleikin, että on olemassa Perverssi Valtias, jumalolento joka syystä tai toisesta rankaisee ihmisiä jotka uskovat häneen tai johonkin muuhun jumalaan, ja palkitsee skeptikkoja/uskonnottomia. Tällaisen mahdollisuuden edessä Pascalin vedon kertoimet luonnollisesti muuttuvat. Lisäksi voisi olla muitakin mahdollisia jumalolentoja, jotka palkitsisivat/rankaisisivat eri logiikoiden mukaan....ja sitten on vielä South Park -argumentti. Piirrossarjassa suuri joukko ihmisiä löytää itsensä helvetistä, ja katoliset, muslimit, buddhalaiset kysyvät, miksi he ovat joutuneet liekkien keskelle. "Koska oikea vastaus oli mormoninusko", heille selitetään.

Anyways, aikuisena tajuan, miksi ajatus helvetistä oli niin vaikea minulle. Ihmisiä kahteen lajiin jakava, toiset ikuiseen iloon ja toiset tuhoon tuomitseva Jumala olisi paitsi epätodennäköinen, myös moraaliton olento. Ja paras läppä on, että kyseinen Jumala ei yleisen kristinuskon tulkinnan mukaan tuomitse ihmisiä sen perusteella, ovatko he hyviä vai pahoja...vaan sen perusteella, uskovatko he häneen vai eivät. Hankala sanoa, miten tällainen diktaattorijumala eroaa paholaisesta. Tai suuresta Chtulhusta. Luojan kiitos (hih) järkevät nykykristityt eivät tällaisiin usko.

Äh, noloa selittää tällaisia ekassa postissa. Mutta näin vietin päiväni ja nyt lähden ulos.